Suomi on kaksikielinen maa – miksi ei voi olla myös kaksikielisiä kansalaisia?

By Sara Mäkäräinen 15.5.2020

Suomessa väestötietojärjestelmään voi rekisteröidä vain yhden äidinkielen. Oikeusministeriön helmikuussa julkaistussa selvityksessä analysoidaan vaikutuksia, joita useamman äidinkielen rekisteröinnillä voisi olla kieliryhmiin ja toisaalta viranomaisten toimintaan. Selvityksessä ehdotetaan kahta toisistaan poikkeavaa mallia mahdollisen lakiuudistuksen pohjaksi. Monimuotoiset perheet -verkosto kannattaa väestötietojärjestelmän muuttamista malli A:n mukaisesti siten, että järjestelmään on mahdollista merkitä useampi äidinkieli.

Suomi on monikielinen maa. Useamman äidinkielen virallisen merkitsemisen tarve on ollut jo pitkään maahanmuuton sekä kansallisten kielivähemmistöjen vuoksi. Tarve myös kasvaa tulevaisuudessa maahanmuuton ja monikielisyyden lisääntyessä. Rekisteröintimahdollisuus antaisi todellisemman kuvan kaksi- ja monikielisten määristä Suomessa.

Väestötietomerkinnällä tai järjestelmän muuttamisella ei ole merkitystä kielellisiin oikeuksiin. Näitä oikeuksia ei määritellä rekisteriin merkityn äidinkielen perusteella. Sen sijaan yksilön oman identiteetin ja itsemäärittelyn kannalta kysymys on merkittävä. Monikielisyyden ja identiteetin yhteys on tärkeä muun muassa kahden kulttuurin perheissä kasvaville lapsille, ulkomaalaistaustaisille lapsille sekä ulkomaalaistaustaisten vanhempien lapsille. Saamenkielisille kysymys on tärkeä myös syrjivän historian valossa.

Mahdollisuus merkitä tosiasialliset äidinkielet virallisesti tukee ihmisen itsemäärittelyä ja kokemusta siitä, että on hyväksytty osa yhteiskuntaa sekä yksilönä että osana omaa kieliyhteisöään. Uudistuksen jälkeen kaksikielisen perheen vanhempien ei tarvitsisi valita, kumpi lapsen tosiasiallisistä äidinkielistä valitaan ja mitä mahdollisia seurauksia valinnalla on.

Laajemmassa mittakaavassa kyse on Suomen monikielisyyden tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Uudistuksen myötä vahvistuva ymmärrys monikielisyydestä voi vähentää monikielisyyteen liittyvää epätietoisuutta ja tunnistamattomuutta esimerkiksi palveluissa. Tällä voi olla vaikutuksia esimerkiksi kahden kulttuurin perheissä kasvavien lasten kielelliseen kehitykseen sekä monikielisyyteen tai kaksikielisyyteen liittyvien ennakkoluulojen ja suoranaisen syrjinnän vähenemiseen.

Uudistuksella ei lähtökohtaisesti tavoitella palveluiden lisäämistä eri kieliryhmille. Useamman äidinkielen merkitseminen helpottaisi kuitenkin parhaimmillaan palveluiden suunnittelua ja kohdentamisesta eri alueilla. Esimerkiksi kuntien järjestämän kielenopetuksen suunnittelu ja kohdentaminen kuntalaisten todellisen kielitaidon perusteella voisi tuoda kustannussäästöjä. Uudistuksen myötä on mahdollista vahvistaa viranomaisten tietoperusteista päätöksentekoa.

Lue Monimuotoiset perheet -verkoston koko lausunto selvityksestä usean kielen merkitsemisestä väestötietojärjestelmään.

Print this page