Työelämätavoitteet

Millaisia asioita työmarkkinajärjestöt voivat edistää, jotta työn ja perheen yhteensovittamisessa tulisivat huomioiduksi erilaiset perhetilanteet? Kaikki perhetilanteet on hyvä huomioida esimerkiksi kolmikantaisessa sopimisessa, työehtosopimuksissa, paikallisesti sovittaessa tai työntekijöiden edustajia ja esihenkilöitä kouluttaessa.

1. Työelämään on keksittävä uudenlaisia ratkaisuja, jotka tukevat kaikkia vanhempia perheen ja työn yhteensovittamisessa.

Haaste:
Työpaikoilla ei osata tukea kaikkia vanhempia heidän erilaisissa perhetilanteissaan ja vastata heidän tarpeisiinsa. Esihenkilöiltä, HR-henkilöiltä ja luottamushenkilöiltä voi myös puuttua tietoa, miten huomioida perheiden monimuotoisuus omalla työpaikalla, kuten monikko-, adoptio-, sateenkaari- tai  uusperheet.

Ratkaisuja:
• Työpaikoille on välitettävä tietoa tavoista, joilla perheiden monimuotoisuutta on mahdollista huomioida.
• Työmarkkinajärjestöissä on kehitettävä uusia ratkaisuja työn ja perheen yhteensovittamisen tukemiseksi yhteistyössä Monimuotoiset perheet -verkoston kanssa.
• Monimuotoiset perhetilanteet on huomioitava työehtosopimusneuvotteluissa, paikallisesti sovittaessa, työlainsäädäntöä kehitettäessä ja käytännön esihenkilötyössä.

2. Työntekijän on saatava määritellä itse, mitä hänelle tarkoittaa vanhemmuus ja perhe. Myös lapseton perhe on perhe, ja hoivavastuut voivat muodostua jostain muusta kuin omista lapsista tai vanhemmista.

Haaste:
Työehtosopimukset, lainsäädäntö tai työpaikan käytännöt eivät aina tue työntekijän käsitystä vanhemmuudesta ja omasta perheestä. Vaille oikeuksia, etuja ja velvollisuuksia saattaa jäädä osa sosiaalisista vanhemmista, kuten uusperheiden bonusvanhemmat, sateenkaariperheiden vanhemmat ja sijaisvanhemmat.

Ratkaisuja:
• Vanhemmuus ja perhe on ymmärrettävä työehtosopimuksissa, työlainsäädännössä ja työpaikoilla nykyistä joustavammin.
• Perhevapaat on oltava mahdollisia lapsen kaikille vanhemmille, kuten uusperheiden bonusvanhemmille, sateenkaariperheen vanhemmille ja sijaisvanhemmille.
• Myös työpaikoilla on huomioitava kaikki vanhemmuudet ja työntekijöiden erilaiset perhekäsitykset.

3. Surun ja äkillisten kriisien kohtaamiseen on löydettävä työpaikoilla ja työterveyshuollossa uudenlaisia keinoja.

Haaste:
Suruprosessin vaiheita ja vaikutusta työtehoon ei ymmärretä aina työyhteisöissä ja työterveyshuollossa. Äkilliselle surulle ei ole myöskään sairauslomaan oikeuttavaa luokitusta, ja siksi surevat saavat vääriä masennusdiagnooseja, joilla voi olla esimerkiksi vaikutusta adoptioprosessiin ja vakuutusten saantiin. Myös pitkään jatkunut lapsettomuus voi aiheuttaa pitkittynyttä surua.

Ratkaisuja:
• Surun tulee olla riittävä syy sairauslomien myöntämiseen.
• Läheisen joutuessa saattohoitoon työntekijää voi tukea työehtosopimuksiin tai paikallisesti sovitettavalla 1-2 viikon palkallisella saattohoitovapaalla.
• Kaikilla vanhemmilla, joiden lapsi kuolee äitiys- tai isyysrahakauden pitämisen jälkeen, tulisi olla oikeus erityisvanhempainrahaan, joka on pituudeltaan 18–45 päivää. Oikeuden on oltava siihen saakka, että lapsi täyttää 18 vuotta.
• Työyhteisöjen taitoja kohdata suru on kehitettävä.
• Myös työterveyshuollon palveluita on kehitettävä surun kohtaamisessa. Esihenkilöiden olisi hyvä ottaa yhteyttä työterveyshuoltoon, kun työntekijä menettää läheisensä. Työterveyshuollon palveluihin tai yhteydenottoon työterveyshuoltoon ei saa kuitenkaan pakottaa läheisensä menettänyttä.
• Työterveyshuollon ja työyhteisöjen ymmärrystä lapsettomuuden aiheuttamasta pitkittyneestä surusta on lisättävä.

4. Avio- tai avoliitosta eronneiden jaksamista on tuettava työterveyshuollossa. Myös työehtosopimuksiin on pohdittava joustoja tai palkallisia vapaita jaksamisen tukemiseksi ja eroon liittyvien asioiden hoitamista varten.

Haaste:
Avo- tai avioero on suuri elämänmuutos koko perheelle. Ero kuormittaa työntekijän jaksamista työpaikalla ja voi vaikuttaa myös muiden työyhteisön jäsenten mielialaan. Eroihin liittyy myös paljon käytännön järjesteltävää, kuten omaisuuden jaosta tai lasten huoltajuudesta sopimista. Eron jälkeen perhetilanne usein muuttuu niin, että työn ja perhearjen yhteensovittaminen saattaa olla aiempaa hankalampaa.

Ratkaisuja:
• Työehtosopimuksiin on pohdittava erilaisia tukitoimia, kuten joustoja sekä palkallisia sairauslomia tai muita vapaita, tukemaan eroavan työntekijän jaksamista elämänmuutoksen keskellä.
• Työterveyshuollon on tarjottava ja kehitettävä palveluita, kuten eroryhmiä, eronneille.
• Esihenkilöiden olisi hyvä kutsua työntekijä keskustelemaan muuttuneesta perhetilanteesta ja pohtia hänen kanssaan yksilöllisiä joustoja tai työnkuvan muutoksia. Keskusteluun tai työjärjestelyihin ei saa kuitenkaan pakottaa työntekijää.

5. Perhesuhteisiin liittyvään syrjintään on puututtava nykyistä hanakammin työelämässä ja lainsäädännössä. Adoptioprosessi ja lapsettomuushoidot on rinnastettava raskauteen tasa-arvolaissa.

Haaste:
Irtisanominen voi keskeyttää adoptioprosessin ja romuttaa vanhemmaksi toivovan lapsihaaveet. Lapsettomuushoidoissa käyvällä ei ole kovin vahvaa suojaa syrjintää vastaan, vaikka perheellistymistoiveet voivat selvitä työnantajille esimerkiksi sairauslomien kautta. Myös päätöksen odottaminen sijoitetusta lapsesta vastaa perheellistymistä ja voi aiheuttaa syrjintää.

Ratkaisuja:
• Adoptioprosessi, sijoitetun lapsen odotus ja lapsettomuushoidot on rinnastettava raskauteen tasa-arvolaissa, ja niitä on koskettava samanlainen syrjinnän kieltävä lainsäädäntö kuin raskautta.
• Perhevapaiden pitämiseen sekä perheen ja työn yhdistämiseen liittyvään syrjintään on puututtava nykyistä tehokkaammin työpaikoilla.

6. Työn ja perheen yhteensovittamista tukevia palveluita on kehitettävä niin, että ne tukevat vanhempien erilaisia tilanteita ja tarpeita.

Haaste:
Erilaisten perhetilanteiden tukeminen on työllisyyskysymys, mikä näkyy vahvimmin tällä hetkellä yhden vanhemman perheiden huoltajien työllisyydessä. Etenkin vuorotöitä tekevillä päiväkoti-ikäisten tai pienten koululaisten vanhemmilla on vaikeuksia yhdistää työtä ja perhearkea. Haasteita on erityisesti perheillä, joissa on vain yksi vanhempi, heikot tukiverkot tai erityistarpeinen lapsi.

Ratkaisuja:
• Vuoropäivähoitoa on oltava riittävästi saatavilla kunnissa, ja päiväkotien aukioloajan tulee joustaa nykyisen työelämän tarpeiden mukaan.
• Koululaisille on järjestettävä vapaa-ajantoimintaa. Esimerkiksi Ruotsin fritidshem-toimintaan on taattu paikka jokaiselle lapselle esiopetusiästä kuudennen luokan loppuun saakka, myös kesäaikaan.
• Vuorotyötä tekeville pienten koululaisten vanhempien työntekoa tukevat vuorohoito ja Ruotsin mallin mukaiset mahdollisuudet yöhoitajiin.
• Kotipalvelua on lisättävä kunnissa, ja kotipalvelua on saatava työllistymisen tukemiseen.
• Pienille koululaisille, joilla on erityistarpeita, tulisi myös järjestää sopivaa hoitoa tai tiloja iltapäivätoimintaan. Vanhempia tukevat myös joustavat kuljetus- ja avustajapalvelut.
• Koululaisten iltapäivätoiminnan maksuja on porrastettava nykyistä enemmän tulojen mukaisesti.
• Iltapäivätoiminnan maksuissa tulee huomioida sisarusalennukset silloin, kun palvelun piirissä on useampi perheen lapsi samanaikaisesti.

7. Työllistymispalveluita on kohdennettava nykyistä enemmän vanhempien erilaisten tarpeiden mukaan, eikä karensseja saa määrätä perhesyistä palveluista tai työstä kieltäytyneille vanhemmille.

Haaste:
Vanhempien erilaiset perhetilanteet vaativat työn ja perhearjen yhdistämiseltä erilaisia asioita, ja se tulisi ottaa huomioon myös työllistymispalveluissa. Esimerkiksi yhden vanhemman perheen huoltajan voi olla vaikea muuttaa vuoroasumisjärjestelyiden vuoksi työn perässä tai ottaa vastaa vuorotöitä. Maahan muuttaneet vanhemmat kohtaavat usein rakenteellista rasismia työnhaussa ja tarvitsevat tuekseen esimerkiksi koulutusta suomalaisesta työelämästä.

Ratkaisuja:
• Yksinhuoltajat tarvitsevat heille sopivaa työnhakusparrausta, joka huomioi myös perheen ja työn yhdistämisen rajoitteet työn valinnassa ja haussa.
• Jos työnhakija ei voi vastaanottaa työtehtävää tai palvelua lapsenhoidon järjestämiseen liittyvistä syistä, on TE-palveluissa huolehdittava, että hän ei saa kieltäytymisestään karenssia.
• Työn hakemisen velvoitteissa on myös huomioitava perheen ja työn yhdistämisen rajoitukset.
• Maahan muuttaneiden työllistymistä on tuettava kohderyhmätietoisesti. Myös muille paikkakunnille kuin Helsinkiin tarvitaan International House Helsingin tapaisia paikkoja, jotka kokoavat kaikki ulkomaalaistaustaisten työllistymispalvelut saman katon alle.
• Työnantajajärjestöjen on välitettävä esihenkilöille ja HR-ammattilaisille tietoa maahan muuttaneiden palkkaamisesta sekä rasismin ja syrjinnän ehkäisemisestä.
• Työllistymispalveluista ja työttömyysturvan hakemisesta on tehtävä selkokielisempää.
• Työllistymispalveluiden aikana on järjestettävä osallistujille lastenhoitomahdollisuuksia.
• Myös päivähoidon ja vuoropäivähoidon saatavuus on varmistettava kunnissa työnhakijan työllistyessä.

8. Elämäntilanteista johtuvia alanvaihtoja ja taukoja työelämästä on tuettava nykyistä paremmin turhien irtisanoutumisten ja pitkien työttömyysjaksojen ehkäisemiseksi.

Haaste:
Osalla vanhemmista on haasteita yhdistää työtä ja perhearkea perhetilanteen muuttuessa, ja joissain tapauksissa vanhemman on vaihdettava alaa tai irtisanouduttava haasteiden ratkaisemiseksi. Tällaisia tilanteita voi olla esimerkiksi leskiperheillä ja avioeron jälkeen yhden vanhemman perheillä.

Ratkaisuja:
• Aikuiskoulutustukea on uudistettava tukemaan vanhempien alanvaihtoja myös silloin, kun ne johtuvat perhetilanteen muuttumisesta.
• Vuorotteluvapaan ehtoja on tarkistettava niin, että vapaa tukee myös äkillisen kriisin kohdanneita tai muissa haastavissa tilanteissa olevia lapsiperheiden vanhempia.
• Hengähdystaukoon työelämästä on luotava myös muita mahdollisuuksia. Esimerkiksi työehtosopimuksista tulisi löytyä enemmän mahdollisuuksia perhetilanteista johtuville palkattomille vapaille.
• Työpäivien lyhentämiselle olisi hyvä kehittää uusia mahdollisuuksia työehtosopimuksiin. Lyhennysten tulisi olla mahdollisia kaikille, jotka niitä toivovat.

9. Työpaikoilla on seurattava työn ja perheen yhteensovittamisen haasteita sekä niiden ratkaisemista koko työyhteisössä. Tietoa on annettava henkilöstön edustajille ja työterveyshuollolle.

Haaste:
Esihenkilöiden tuki saattaa vaihdella eri perhetilanteissa, eri työntekijöiden kohdalla ja työyhteisöittäin. Jos esihenkilö ei ymmärrä haasteita, vaikeuttaa se työn ja perheen yhteensovittamista. Jos henkilöstön edustajilla olisi tietoa erilaisten perhetilanteiden haasteista työyhteisöissä, ei työntekijän tarvitsisi jäädä yksin ratkomaan ja toivomaan esihenkilöltä ratkaisuja niihin.

Ratkaisuja:
• Työyhteisön tulee seurata erilaisten perhetilanteiden huomioimista kyselyillä ja kehityskeskusteluiden yhteydessä.
• Työn ja perheen yhdistämisen tukemisesta monimuotoisten perheiden näkökulmasta on tehtävä toimenpide-ehdotuksia työpaikkojen ja oppilaitosten tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmiin.
• Esihenkilöillä ja HR-vastaavilla tulee olla velvollisuus raportoida työyhteisön työn ja perheen yhdistämisen haasteista sekä keinoista ratkaista niitä henkilöstön edustajille ja työterveyshuollolle.
• Esihenkilöitä, HR-vastaavia, henkilöstön edustajia ja työterveyshuoltoa on koulutettava tukemaan henkilöstöä työn ja perheen yhdistämisen monimuotoisissa haasteissa.

10. Työntekijöiden vaikuttamismahdollisuuksia oman työn järjestelyihin ja muuta työntekemisen joustavuutta on tuettava kaikilla työpaikoilla uudenlaisilla luovilla ratkaisuilla.

Haaste:
Erilaiset perhetilanteet vaativat erilaisia joustoja, mutta ihan kaikkiin joustoihin ei ole vielä työpaikoilla konkreettisia malleja. Esimerkiksi vuoroasuvan lapsen vanhempi saattaa tarvita vuoroviikoin joustoja. Monilla haastava elämäntilanne voi myös vaatia muutoksia työnkuvaan, lyhennettyä työaikaa tai palkallista vapaata. Haasteita tuo myös, että erilaisissa työtehtävissä on erilaiset mahdollisuudet joustoihin.

Ratkaisuja:
• Joustot työajoissa ja niihin liittyvät järjestelyt helpottavat erilaisissa perhetilanteissa olevien huoltajien perheen ja työn yhteensovittamista.
• Työaikapankkien ja erilaisten joustavien työaikajärjestelyjen lisäksi työpaikoilla tulisi hyödyntää enemmän luovuutta työvuorojärjestelyissä.
• Työehtosopimuksiin on saatava nykyistä enemmän mahdollisuuksia lyhennettyyn työaikaan tai perhetilanteisiin liittyville palkattomille vapaille.
• Hyvistä etätyökäytännöistä ja etätyötä tukevasta luottamuksesta kannattaa pitää kiinni myös koronan jälkeen.

11. Toisesta maasta Suomeen muuttaneiden puolisoiden työllistymistä on helpotettava perheiden toimeentulon varmistamiseksi.

Haaste:
Oleskeluluvan käsittelyprosessi ei saisi kestää perhesiteisiin perustuvissa käsittelyissä yli yhdeksää kuukautta, mutta tästä huolimatta määräaika ylitetään varsin usein. Perhesideperusteista lupaa odottavalla ei ole odotusaikana työnteko-oikeutta, eikä näin ollen ansiotuloja. Oleskelulupaa odottavalla ei ole myöskään oikeutta ensisijaisiin etuuksiin, kuten työmarkkinatukeen tai vanhempainrahaan.

Ratkaisuja:
• Perhesideperusteista oleskelulupaa odottavan ulkomaalaisen tulee saada työnteko-oikeus, koska oleskelu Suomessa on luonteeltaan pysyvää.

12. Tilapäisen sairaan lapsen hoitoon liittyvän hoitovapaan on oltava palkallista vähintään neljän päivän ajan. Vapaan on oltava mahdollista myös etävanhemmille ja kaikille sosiaalisille vanhemmille.

Haaste:
Palkallisen vapaan pituus lapsen sairastuessa vaihtelee eri työehtosopimuksissa. Samalla noin joka kymmenes työntekijä jää työehtosopimuksen ulkopuolelle, jolloin työntekijällä ei ole myöskään oikeutta palkalliseen sairaan lapsen tilapäiseen hoitovapaaseen, ellei niin sovita paikallisesti. Oikeus palkalliseen hoitovapaaseen on taattava kaikille vanhemmille. Tällä hetkellä oikeutta ei ole kaikilla etävanhemmilla ja sosiaalisilla vanhemmilla. Sosiaalisia vanhempia ovat esimerkiksi ne sateenkaari- tai uusperheiden vanhemmat, jotka eivät ole lapsen oikeudellisia vanhempia.

Ratkaisuja:
• Työehtosopimuksissa oikeus tilapäiseen palkalliseen hoitovapaaseen lapsen sairastuessa on oltava kaikilla vanhemmilla – myös etävanhemmilla ja sosiaalisilla vanhemmilla.
• Työehtosopimuksissa on oltava mahdollisuus vähintään neljään palkalliseen hoitovapaapäivään lapsen sairastuessa.
• Oikeus palkalliseen vapaaseen on kirjattava myös työsopimuslakiin (4. luku § 6), ja kirjauksessa on huomioitava erilaiset sosiaaliset vanhemmuudet.

13. Perhehoitajien tulee saada työstään kaksi vuotta palkatonta hoitovapaata turhien irtisanoutumisten ehkäisemiseksi.

Haaste:
Perhehoitajat joutuvat välillä irtisanoutumaan työstään, jotta he pystyvät hoitamaan sijoitettua lasta. Irtisanoutuminen on ongelmallista toimeentulon kannalta. Toisinaan sijoituksia puretaan yllättäen, jolloin perhehoitajalla ei ole välttämättä riittävää toimeentuloa.

Ratkaisuja:
• Työsopimuslakiin on kirjattava perhehoitajille oikeus kahden vuoden hoitovapaaseen sijoitettavan lapsen iästä riippumatta.
• Perhehoitolakiin on kirjattava, ettei toimeksiantosopimusten irtisanomisaika on oltava vähintään kahden kuukauden mittainen. Irtisanomisajalta on maksettava sopimuksen mukainen palkkio.